ARAGONIAN RAMIRO                                                                              no:1

Tasan tuhat vuotta sitten eli isoäitini isoisän isoisän isoisän isoäidin isoäidin isoäidin isoäidin isoisän isoisän isoisän isoäidin isoäidin isoäidin isoisän isä Pamplonassa, joka tunnetaan nykyisin Espanjaan kuuluvan Navarran pääkaupunkina, vaikka onkin perinteisesti baskimaakunnan osa.

 Pamplonahan on alkuperäiseltä nimeltään Pompeiopolis, jonka niminen siirtokunta ja kaupunki sijaitsi myös Mustanmeren rannikolla nykyisessä Pohjois-Turkissa. Nimen sanotaan tulevan kaupungin perustajalta, roomalaiselta poliitikolta Gnaeus Pompeiukselta, joka eli ja vaikutti puoli vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua Roomassa. Hänen sukunsa ei silti ollut kotoisin oskien Vesuviuksen juurelle Sarnusjoen suuhun 500-luvulla eaa perustamasta Pompeijin kauppakaupungista, joka tuhoutui vuonna 79 jaa. Vesuviuksen tunnetussa purkauksessa. Tuokin kaupunkihan oli alunperin kreikkalaisten ja foinikialaisten kauppiaiden kansoittama kuten oli Iberian pohjoisosissa sijaitsevat useat rannikkokaupungitkin.

Pompeius oli syntyisin nykyisessa Pohjois-Italiassa sijainneesta Piceneumista ja hänen isänsä oli Rooman senaattori.

Pamplona sijaitsee kaukana rannikolta Pyreneiden vuoristossa, jossa jo ennen roomalaisia kaivettiin kultaa, kuparia ja rautaa. Iberian niemimaalla käytiin roomalainen sisällissota 70-luvulla ennen ajanlaskumme alkua ja ehkäpä silloisen tukikohdan paikalle syntyi kenraali Pompeiuksen nimeä kantava kaupunki Pompeiopolis eli Pompaelo. Sen kautta kulki roomalainen tie Ab Asturica Burdigalam, jonka päätepiste oli nykyisessä Leonin maakunnassa sijaitseva Astorga ( Asturica, perustettu 14 eaa). Tie kulki Asturicasta kelttiheimo biturgien pääkaupunkiin Burdigalaan ( nykyinen Bordeaux ). Tuota luoteista Iberiaa roomalaiset nimittivät Hispania Tarraconensikseksi ja sen pääkaupunkina pidettiin Pallantia-nimistä kaupunkia, joka nyt tunnetaan Palenciana. Tie kulki sen kautta läpi baskimaan Pamplonaan eli silloiseen Pompeiopolikseen.

Tuhat vuotta roomalaisten jälkeen ja siis tuhat vuotta meidän aikaamme ennen Pamplonassa asui tasan kolmekymmentä sukupolvea aikaisempi esi-isäni, jonka nimi oli Ramiro Sanchez. Hän syntyi 1007 ja kuoli 8.5.1063 Grausissa.

Silloin Pompeiopoliksen nimi oli vääntynyt jo muotoon Banbalunah. Syynä nimenmuutokseen olivat berberit, jotka valloittivat kaupungin visigooteilta vuonna 740. Visigoottien kuningas Liuvigild oli itse asiassa voitettuaan Pamplonan, jota baskit itse nimittivät Iruñaksi vuonna 581 perustanut silloisen kylän tilalle kaupungin nimeltä Victoriacum mutta tuo nimi ei jäänyt jostain syystä elämään lainkaan. Visigoottien kuningas Roderic menetti sitten kaupungin berbereille ja muun muassa Kaarle Suuri hävitti kaupungin vuonna 778, jolloin sitä hallitsivat ilmeisesti baskit eivätkä berberit. Baskeihin oli puolestaan sekoittunut useitakin visigoottisukuja ja yksi tälläisistä oli myös Ramiron suku. Jimenez.

                                                                                   

Roomalaisten tie Asturicasta Burdigalaan ja sinne myös Caesaraugustasta risteytyi lähellä Pamplonaa, joten

kaupungin sijainti oli strategisesti hyvin tärkeä jo silloin.

Tätä vanhempi reitti kulki Narbonnesta (Narbo) Burdigalaan joka oli kuljettavissa myös vesitse ( Canal du Midi ). Sitä pitkin Rooman armeija sekä suuret määrät tinaa ja tuotteita Britanniasta kulki Välimerelle.
Kun visigootit valloittivat Iberian oli siellä sveebien, vandaalien ja alaanien valtakunnat. Visigootit kokivat pohjoisen vesireitin Narbosta Burdigalaan erityisen tärkeäksi ja sijoittivat pääkaupunkinsa Tolosaan.

Kuten oheisesta karttakuvasta näkyy, jäi visigoottien valtakunnan länsipuolelle sveebien alue luoteiseen Hispaniaan. Sveebithän olivat lähteneet vandaalien ja alaanien mukana 400-luvulla Reinin varsilta ja perustaneet valtakuntansa Iberian niemimaalle Galiciaan.
Vuonna 456 visgootit löivät sveebikuningas Rechiarin armeijan ja valloittivat valtakunnan viimeiset alueet vuoteen 585 mennessä.

Espanjaan asettuneet vandaalit ( silingit ja alaanit) hävisivät visigooteille vuosina 416 - 418 mutta Afrikkaan kuningas Geiserikin johdolla asettuneet vandaalit kukistuivat vasta Justinianus I:n aikana hänen käymiensä ns. vandaalisotien seurauksena vuoteen 533 mennessä, jolloin Itärooman sotapäällikkö Belisarius voitti vandaalit.

Tuhat vuotta sitten, siis noin 500 vuotta visigoottien Iberian valloituksesta oli tilanne täysin toisenlainen. Vuodesta 711 alkaen olivat pohjoisafrikkalaiset, joita sanotaan berbereiksi ja maureiksi, valloittaneet nykyisen Espanjan ja Portugalin alueen. Virallinen historiankirjoitus puhuu kyllä arabeista ja muslimeista mutta molemmat nimitykset antavat väärän kuvan.
Visigoottien valtakunnassa, jota aikalaiset ihailivat sekä sen loistokkuuden että tasa-arvoisuuden vuoksi, oli kuitenkin syttynyt sisällissota johon sekaantuivat sekä Rooman paavi että pohjoiset naapurit, merovinkivaltiot.

Tasan vuonna 1000 istui Navarran eli Pamplonan valtaistuimelle Sancho III joka sai lisänimen Suuri. Hänen isänsä oli nimeltään Garcia. Leonin kuninkaaksi oli noussut edellisenä vuonna (999) alaikäinen Alfonso V, jonka eno oli Kastilian kreivi Sancho Garcia. Tilaisuutta hyväkseen käyttäen Sancho liitti Leonista Kastiliaan kuuluvaksi osan joka jäi Cea- ja Pisuergajokien väliin eikä sisarenpoika Alfonso voinut tehdä mitään. Kreivi Sancho kuoli kuitenkin vuonna 1017 ja Kastilian valtaistuimelle nousi hänen alaikäinen poikansa Garcia Sanchez ja samoihin aikoihin täysi-ikäiseksi tullut Leonin kuningas Alfonso julistautui keisariksi. Tilanne avasi Sancho III:lle mahdollisuuden esiintyä alaikäisen naapurinsa kreivi Garcia Sanchezin tukijana. Kun sitten vuonna 1028 keisari Alfonso V kuoli ja valtaan nousi alaikäinen Bermudo III ja Garcia oli puolestaan tullut täysi-ikäiseksi, sopivat Bermudo ja Garcia liitosta joka piti varmentaa kreivi Garcian ja Bermudon sisaren naimakaupalla. Avioliitto peruuntui kun kreivi Garcia kuoli äkillisesti. Mutta Pamplonan Sancho III käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja valtasi Kastilian puolisonsa nimissä. Tämähän oli Kastilian Garcian täti. Valtauksen onnistuttua siististi Sancho naitti seuraavaksi poikansa Ferdinandin Leonin kuninkaan Bermudo III:n sisaren Sanchan kanssa, jonka avioliitto oli peruuntunut edellisen sulhasen äkkikuolemaan. Näiden järjestelyjen seurauksena Bermudon arvonimi muuttui Galician kuninkaaksi ja Sancho III alkoi käyttää titteliä Rex Dei gratia Hispaniarum.

Vuonna 1034 Sancho III valtasi Leonin ja Bermudo joutui pakenemaan Galiciaan. Sancho valtasi myös Ribagorzan, Sobrarben ja Aragonian kreivikunnat jotka liitti voimakkaasti laajentuneeseen Pamplonaan. Kun Sancho III Suuri kuoli 18. lokakuuta 1035 oli hän määrännyt valtakuntansa jaettavaksi neljän poikansa kesken siten, että vanhin, mutta avioliiton ulkopuolella syntynyt Ramiro sai hallittavakseen Aragonian, josta tuli samalla kuningaskunta ja Ramirosta sen ensimmäinen kuningas.

.
Ramiron äiti oli Sancha de Aybar, jonka kuoltua äitipuoli Muniadona eli Kastilian Mayor hyväksyi (adoptoi) hänet lapsekseen. Ramiron vanhin velipuoli syntyi vuonna 1016 ja sai nimen Garcia. Perinnönjaossa Garcia sai Navarran ja baskimaan. Toiseksi vanhin velipuoli Ferdinand sai Kastilian kreivikunnan, joka virallisesti kuului Leonin kuningaskuntaan ja siten Ferdinandista tuli sittemmin Leonin kuningas. Ferdinandin syntymävuodeksi on useissa lähteissä merkitty 1015 jolloin hän olisi ollut vanhempi kuin Garcia Sanchez. Hallitsijana hän sai lisänimen el Magno, Suuri. Hän oli siis Kastilian kreivi, joka Tamaron taistelussa vuonna 1017 surmasi vaimonsa veljen, Leonin kuningas Bermudo III:n. Kaksi vuotta myöhemmin Ferdinand julistautui Hispanian keisariksi.

Vuonna 1054 Leonin keisari Ferdinand el Magno hyökkäsi veljensä Navarran Garciaa vastaan ja voitettuaan hänet liitti osan siitä Leoniin. Muslimihallitsijoiden pienet taifat joutuivat maksamaan lunnaita Ferdinandille taikka alistuivat hänen vasalleikseen. Ferdinandin puoliso Sancha oli siis edesmenneen Leonin kuningas Bermudon veli mutta myös entisen kuningas Alfonso V:n tytär. Heillä oli kolme poikaa, joiden kesken Ferdinand päätti jakaa valtakuntansa. Sancho II sai Kastilian, Alfonso VI Leonin ja Garcia Galician.

Aragonian kuningas Ramiro I pysytteli veljiensä keskinäisten kamppailujen ulkopuolella mutta jotui vastakkain Leonin Ferdinandin kanssa tämän asetuttua Zaragozan taifan puolelle aragonialaisten tunkeuduttua alueelle. Zaragozan kaupunki ja sen ympäristö oli aikoinaan Ramiron ja puolisonsa Gilbergan sukujen hallitsemaa. Kun aragonialaiset uhkasivat kaupunkia maksoi al-Muqtadir suojelurahaa Leonin kuningas Ferdinandille joka ajoikin armeijoineen Ramiron joukot pois taifan alueelta. Yhdessä tällaisessa rajakamppailussa (kuva) Sinkajoella vuonna 1063 Ramiro saikin surmansa.
Aragonian valtaistuimelle nousi Gilbergan ja Ramiron poika Sancho, joka sai järjestysnumeron I  eli Sancho Ramirez. Häntä vastaan nousi serkkunsa Kastilian Sancho II jota vastaan hän liittoutui toisen serkkunsa Navarran Sancho IV:n kanssa. Kyse oli enimmäkseen Zaragozasta, jota he jokainen havittelivat sukuoikeuden perusteella. Kun Navarran Sancho IV murhattiin vuonna 1076 valtasi Aragonian Sancho I alueen ja julistautui Pamplonan ( eli Navarran) kuninkaaksi. Samaan aikaan murhatun veli Alfonso VI valtasi osan Navarraa, La Riojan ja aikaisemman Kastilian kreivikuntaan kuuluneet alueet. Keskinäiset riidat loppuivat kuitenkin äkkiä kesällä 1086 kun Yussuf ibn Tachfine nousi sotajoukon kanssa maihin edeten Valenciaan.