Pamplonan kuningas ja baskit

Vuonna 799 murhattiin Pamplonan kuvernööri Mutarrif ibn Musa, visigootti jonka veli oli Musa ibn Musa ja velipuoli Iñigo Arista. Edellinen lukeutui islaminuskoiseksi ja jälkimmäinen kristityksi, vaikka tuskin kumpikaan asiaa ajatteli tuolloin uskonnon kannalta lainkaan. Velipuolilla oli yhteinen äiti, mutta Musan isä oli Musa ibn Fortun ibn Qasi eli Cassius-nimisen visigoottiylimyksen pojan, Fortunin poika. Ja Iñigon isä taas baskiylimys Iñigo Jimenez. Iñigo Aristan tytär oli naimisissa Musa ibn Musan kanssa, joten sukuyhteys oli luja.


Murhan takana oli kristityistä naapurivaltioista käsin johdettu salaliitto tarkoituksena saada valtaan frankkilaisystävällinen ruhtinas. Jo tuolloin osattiin osoittaa sormella myös baskeja, baskit frankkeja ja molemmat yhdessä visigootteja. Naruista kulissien takana silti taisi vedellä kuitenkin Vatikaanin isä ovela.

Myöhemmät historian tulkinnat puhuvat molemmista suvuista myös baskeina mutta kumpikaan tuskin silti oli puhtaasti baskilainen suku. Alla kaavio sukujen yhteyksistä.

Seitsemäntoista vuotta Mutarrifin murhan jälkeen vuonna 816 nousi maihin Abd-al-Karim ibn Abd-al-Wahid ibn Mugit kukistaakseen valtaan päässeen Velasco de Gasconin, joka silloin oli Pamplonan valtias. Mukanaan kalifilla oli suuri armeija johon liittyivät iberialaiset taifojen joukot yksi toisensa jälkeen. Kolme päivää kestäneissä taisteluissa saivat surmansa Velascon lisäksi Asturian Alfonso II:n sotapäällikkö Garcia Lopez ja Pamplonan Sancho sekä palkkasoturi ja pakanapäällikkö Saltan. Tämän taistelun seurauksena Iñigo Arista nousi valtaan. Iñigo naitti tyttärensä Asturian ruhtinas Garcia Galindezille vaikka tämän lisänimi olikin el Malo ( Paha) ja sai näin lisää tukea baskien taholta. Varsinaiset kannuksensa Iñigo hankki "kolmannessa Roncesvallesin taistelussa" jossa frankkiruhtinaat Gasconyn Aeblus ja Aznar Sanchez hyökkäsivät Pamplonaan. Voitettuaan heidät alkoi Iñigo kutsua itseään Pamplonan kuninkaaksi.

Vuonna 840 hyökkäsi Zaragozan wali Abd Allah ibn Kulayb alaisenaan Iñigon velipuoli Musa ibn Musa Pamplonaan, joka puolestaan olisi mielellään laajentunut etelään päin sekin.

Seuraavana vuonna Iñigo sairastui halvaukseen ja hänen poikansa Garcia otti ohjat käsiinsä. Tukenaan hänellä oli sotapäällikkö Fortun Iñiquez, joka oli kuninkaan veli hänkin.

Iñigo Aristan puolison sukujuurista on kiistaa. Hänen etunimensä oli Toda eli Oneca, mutta isäksi toiset esittävät surmansa saanutta Pamplonan valtiasta Velascoa ja toiset taas Aznar I Galindezia. Lapsia liitosta siunaantui ainakin neljä oheisen kaavion mukaisesti.

Tämäkin pieni tarina kertoo tyhjentävästi ainakin sen, että todella kiistatonta etnistä taustaa tuskin kannattaa hakea kenellekään. Tarina kertoo myös sen ettei jako muslimeihin ( =?arabeihin) ja kristityihin johda mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että joku jakaja haluaa taas heittää hiekkaa toisten silmille.