Frankkien ja burgundien alkuperästä

Ranskalainen nationalismi, joka näyttää ainakin ulospäin hyvin vahvalta, pitää frankkivallan alkuperänä saalilaisfrankki Chlodovech´n perustamaa Merovingien dynastiaa. Sekalaiset ja keskenään riitelevät "frankit", siis hajonneen Rooman Gallian provinssissa asuvat etnisesti hyvin eritaustaistaiset heimot sai yhdistettyä ( tai alistettua ) Chlodovech 480-luvun alussa valtansa alle. Hänen voittokulkunsa kulmakivi oli edullinen naimakauppa burgundiprinsessa Clotilden ( 475 - 545) kanssa. Tämä oli kuningas Chilperic II:n tytär ja syntynyt silloisessa Burgundian kuningaskunnan pääkaupungissa Lyonissa.


Chlodovechin sanotaan lopettaneen roomalaisvallan Galliassa ja siis perustaneen Merovingidynastian. Tosiasiassahan tämän Chlodovechin eli Klodvig I:n isä Childeric ( Kilderik ) oli kölniläinen frankkien kuningas jonka isäkin, Merovech oli kuningas ja tämän isä Clodius, jonka isä Faramund ja edelleen Marcomer, Dagobert IV, Chlodion, Theodemir, Richemir II, Chlodomir, Dagobert I Magnus, Gauthier (Waltari), Chlodomir ( Hollantilainen), Bartherus, Childeric, Sunno, Farabert, Chlodomir, Marcomir, Odomir ja Ricimer tunnetaan isäpoika-ketjuna, jossa vanhin Ricimer on vuonna 65 syntynyt Brandenburgin perustaja.

Burgundit kansana liitetään itägermaaneihin, joiden alkuperä olisi ollut Skandinaviassa, josta siirtyivät Bornholmin saarelle ( Tanskasta itään). Heidän kerrotaan ilmestyneen 200-luvulla pohjoisesta varsinaisten frankkien ja alemannien asuttamille seuduille. Vuonna 406 burgundit tunkeutuivat vandaalien ja alaanien jäljessä Galliaan, jonne perustivat ensimmäisen valtakuntansa kuninkaanaan Gundahar ( Gunnar tai Günther), joka asetti Roomaan nukkekeisariksi Jovinuksen ( 411-413). Tämän taakse liittoutuivat burgundien lisäksi alaanit kuninkaanaan Goar sekä alemannit, frankit ja muut gallialaiset joukot. Vastapuolella olivat "oikean keisari" Honoriuksen joukot vandaalikenraali Stilikon johtamina. Tähän väliin sattuivat tunkemaan itsensä visigootit ( Vesi-kansa) jota Honorius älysi käyttää puskurina varsinaisten armeijojen välissä tarkoituksenaan siten päästä koko porukasta eroon. Taistelu käytiinkiin Bazasissa v. 414, Luoteis-Ranskassa. Se päättyi Honoriuksen voittoon mutta visigootit eivät silti tuhoutuneet. Jotenkin historiankirjoitus tässä kohdassa unohtaa sen, että visigoottienkin alkuperämaana pidetään Skandinaviaa - joka on sinänsä kummallisen tuottoisa äärimmäisen pohjolan alue, jonka toisaalta väitetään olleen asumatonta ja autiota seutua jossa vuosituhansien ajan vaelsi pelkästään muutama harvalukuinen nomadi.

Burgundien ensimmäinen Galliaan perustama valtakunta sijaitsi nykyisten Strassburgin, Wormsin ja Speyerin kaupunkien seutuvilla. Täältä he kuitenkin joutuivat lähtemään etupäässä hunnien paineen vuoksi luoteeseen. Lähtöön vaikutti myös Rooman provinsseissa harjoitettu sisäpolitiikka. Toisen valtakuntansa burgundit perustivat alla olevan kartan mukaisesti Lyonin ympäristöön.   Elintilastaan burgundit joutuivat seuraavaksi taistelemaan Katalaunisissa ( Chalons ) vuonna 451 jossa osapuolet asettuivat kokonaan uusiksi ja vanhat viholliset liittoutuivat yhdessä Attilan joukkoja vastaan. Neljä vuotta myöhemmin burgundit johtajinaan veljekset Gundioc ja Chilperic I ( em. Chlodovechin isä) pakottivat visigootit ja sveevit etelään Pyreneitten taakse. Tämän jälkeen burgundit "roomalaistuivat" samalla kun Länsi-Rooma itägoottilaistui. Rooman legioonien komentajana ollut vandaalikenraali Stiliko edesauttoi itägoottilaista miehitystä keisarinistuinta myöten ja solmi myös liittosuhteet burgundeihin, jotka asettuivat Rooman tueksi Hispaniaan asettuneita vandaaleja, alaaneja, sveevejä ja visigootteja vastaan.

Tähän aikaan siis luotiin jo perusta myöhemmille saksalais-roomalaiselle keisarikunnalle ja Ranskalle, jotka molemmat kiistelivät pitkään myös Italiassa. Hispania jäi tämän leikin ulkopuolelle vaikka myös Espanja aikanaan osallistui kolmantena rattaana Italian hallitsemiskilpaan. Eurooppalaisten suurten kansallisvaltioiden syntyminen onkin historiallisesti äärettömän mielenkiintoinen prosessi jos otetaan huomioon juuri tämän ajan etninen sekametelisoppa, jonka perusteella ei voisi mitenkään uskoa sen jälkeen löydetyn minkäänlaista kansallista yhtenäisyyttä taikka geneettistä alkuperää yhdellekään kansalle Euroopassa. Yhteenvetona pitää siis olettaa, että pääosa eurooppalaisesta nationalismista perustuu täysin hatusta vedettyyn alkuperään, geneettiseen yhtenäisyyteen sekä myös kielelliseen historiaan.

Kun lähes kaikki nykyiset Euroopan valtiot ovat kuitenkin ns. kansallisvaltioita täytyy niiden syntyhistoriassa olla aivan toisenlaisia perusteita kuin mihin ihmiset tuntuvat uskovan. Mitä ne ovatkaan ja miten kansallisuudet ovat syntyneet?

Merovingidynastian perustajana pidetään Klodvig I, joka syntyi 25.12. 465 Rheimsissä ja kuoli 27.11.511. Hän on saatavilla olevien sukutietojen valossa 49 sukupolven takainen esi-isäni. Klodvig eli Chlodovech on puolestaan 25 sukupolven päässä noin kaksituhatta vuotta sitten elänyttä burgundiesi-isäämme Ricimeriä, joten ajanlaskumme aikana on elänyt yhteensä 74 sukupolvea. Tosin sukupolkuja on useampia kuin yksi sekä heidän että meidän välillä ja ikäpolvien määrä hiukan vaihtelee, silti keski-iäksi tästä sadaan 26,6 vuotta mikä tarkoittaa ihmisiässä aikaa jolloin seuraava sukupolvi aloittaa elämänsä verrattuna edelliseen.

Kuvassa piispa Remigius kastaa kuningas Chlodovech´n kristityksi. Maalaus 1500-luvulta.

Yllä oleva käsitys kuninkaan kastamisesta on noin tuhat vuotta myöhemmältä ajalta mutta perustuu ilmeisiin tapahtumiin, joiden mukaan Galliassa roomalainen ylimystö oli organisoitunut 500-luvulla jo vahvasti kristillisen kirkon ympärille. "Maallinen hallinto" liitettiin erilaisin rituaalein yhtenäisen keskusvallan alle. Rooman valtionhallinnon sijalle rakentui yllättävän varhain kirkkolaitoksen uudenlainen organisaatio, joka kykeni nimittämään kuninkaita ja ruhtinaita mutta myös syöksemään heitä vallasta. Apuna oli leegio erilaisia toimijoita, joista suurin osa työskenteli julkisen kulissin takana.


Varsinainen kasteseremonian "pyhyys" ja sen merkitys kristinuskolle ja siihen liittyvälle uskomusjärjestelmälle kannattaa jättää kokonaan pois tässä yhteydessä, jossa tarkoitus on selvitellä frankkien ja burgundien realistista alkuperää ja yhteyttä etnisinä kokonaisuuksina sekä selvitellä myös niitä perusteita mihin syntyneet valtiot luotiin. Sama tendenssi koskee kirkkolaitosta, jonka historia osoittaa olleen todellinen ja vahva kilpailija mille tahansa maalliselle hallintovallalle.

Oheinen saksankielinen kartta kuvaa tilannetta noin vuonna 481 ja siitä ilmenee myös kirkon organisaation taso tuohon aikaan

Kuvassa violetti väri osoittaa roomalaisen käskynhaltija Syagriuksen vielä vuonna 481 hallitsemaa provinssia, jonka Chlodovech valtasi vuonna 486 käydyn Soissonsin taistelun jälkeen. Tähän sanotaan roomalaisten vallan Galliassa loppuneen. Syagriuksen mestauttaminen oli varmasti isku myös Gallian roomalaisia vastaan. Soissons´n piispa polvillaan nuoren Chlodovechin edessä muuttuikin pian tämän naitua jo roomalaistuneen Burgundin Pyhän Clotilden. Alla olevassa kuvassa asteleva frankkikuningas ei näytä vielä tietävän mitä on edessään... avioliitto Clotilden kanssa solmittiin vuonna 493.

Historiankirjoitukset esittävät yleisesti, että Chlodovech kääntyi kristityksi hätäpäissään kesken alemanneja vastaan käydyn taistelun ( Tolbiac v. 496 ) mutta todellisuudessa kyse lienee ollut kirkko-organisaation naittamisesta yhteen kuninkuuden kanssa ja siten frankkivallan sulautumisesta yhteen kristikirkon kanssa mikä oli alkuna sekä feodalismille että eurooppalaiselle vallan ainutlaatuiselle kehityshistorialle mukaan luettuna negatiiviset ja positiiviset seikat yksittäisistä ruhtinaskunnista maailmanvalloitukseen, merovingivaltioista siirtomaa-ajan kautta nykyaikaisiin demokratioihin.

Cholodvech´n kuoltua Pariisissa vain 45-vuotiaana hänen poikansa jakoivat Francian neljään osaan. Tällöin puhutaan ns. saalilaisesta laista, jonka mukaan kuningas omistaa valtakuntansa ikäänkuin se olisi hänen yksityistä omaisuuttaan ( vrt feodalismin periaatteet). Vanhin pojista oli Teoderik, joka sai vanhan Metzin ( Kölnin) kuningaskunnan ja jota myöhemmin alettiin kutsua Austrasiaksi. Hänestä tuli myös alemannien hallitsija ja vuonna 524 hän hyökkäsi burgundien kimppuun veljensä Klodomirin kanssa mutta tämä kuoli, joten Teoderik liitti alueisiinsa myös Thuringenin.

Teoderic sai siis haltuunsa kartassa vihreällä merkittyjen alueiden lisäksi vasallina vaaleansinisellä merkityn Burgundian sekä veljensä kuoltua lilalla merkityn alueen. Burgundian valtauksen yhteydessä veljekset vangitsivat burgundien kuningas Sigismundin, joka murhattiin 1.5.524. Tämän jälkeen Sigismundin veli Gundomar varusti ostrogoottien Teoderik Suuren tuella uuden armeijan joka hävitti frankkien tukikohdat Burgundiasta. Clotar otti Klodomirin lesken vaimokseen ja murhautti tämän pojat.

Clotar ( eli Clothar ) soti kaikkia naapureitaan vastaan ja sai mm. saksit maksamaan itselleen veroa. Burgundien valtakunta hävitettiin vuonna 534 ja pari vuotta myöhemmin visigootit jättivät Provencen alueen frankeille jolloin Clotar valtasi Orangen, Carpentrasin ja Gapin. Vuonna 531 hän hyökkäsi veljensä Teodericin kanssa thüringenilaisia vastaan ja yhdessä Kildebertin kanssa vuonna 542 visigootteja vastaan Espanjassa. Teoderic oli kuollut vuonna 533 ja hänen poikansa Theudebert I seurasi isäänsä Austrasian valtaistuimella. Hän torjui tanskalaisten hyökkäykset pohjoisesta ja soti myös visigootteja vastaan. Hänen johdollaan frankit liittoutuivat gepidien ja langobardien kanssa voittaakseen ostrogootit. Hän kuoli kuitenkin jo vuonna 547 ja hänen poikansa Theudebald nousi Austrasian valtaistuimelle. Hänen kuoltua ( sairauteen?) vuonna 555 liitti Clotair Austrasian omaan valtakuntaansa jonka jälkeen Francia oli taas yhtä suuri kuin Chlodovechin aikoina.


Tämän jutun alussa mainitsin burgundien kuninkaan Gunnarin eli Güntherin, jonka johdolla kansan kerrotaan vaeltaneen nykyisen Genevejärven alueelle mihin perustivat ensimmäisen valtakuntansa. Güntherin poika ja seuraaja oli Gondioc, jonka johdolla burgundit sopivat roomalaisten ( Flavius Aetius) kanssa asemastaan ja puolustusyhteistyöstä Attilan sotajoukkoja vastaan. Gondiocin sisar naitettiin varmuuden vuoksi roomalaisten sotapäällikkönä olleen Ricimerin kanssa. Tosin saattoi olla, että naimakauppa solmittiin jo ennenkuin Ricimeristä tuli sotapäällikkö ja hänkin oli etniseltä taustaltaan burgundi eikä gootti. Joka tapauksessa Gondiocin poika Gundobad seurasi Ricimeriä sotapäällikkönä vuonna 472.

Vuosi tämän jälkeen kuoli kuitenkin kuningas Gondioc ja Gundobad otti valtaistuimen haltuunsa. Ennen siirtymistään Burgundien vallankahvaan oli kuitenkin myös Länsi-Roomaa todellisuudessa hallinnut Ricimerkin kuollut ja Gundobad peri hänenkin valtansa. Niinpä tämä nimitti keisarikseen Glyceriuksen ja tappoi veljensä Gundomarin ( jonka kanssa olisi joutunut jakamaan valtakunnan). Vuonna 493 hän tappoi myös toisen veljensä Chilpericin, hukutti tämän vaimon ja karkotti kaksi tytärtä, joista toinen päätyi kuitenkin frankkien kuninkaan Chlodevechin luo. Tämä nai Clotilden kuten edellä onkin jo kerrottu.

Tämän jälkeen Gundobad pyrki liittoutumaan frankkien kanssa voittaakseen Burgundia jakaneen kolmannen veljensä Godegiselin. Vuonna 501 Gundobad onnistui voittamaan veljensä jonka sitten murhauttikin. Itse hän kuoli vuonna 516 jonka jälkeen Burgundian kuninkaaksi tuli Gundobadin poika Sigismund. Hän alistui Rooman paavin valtaan ja jatkoi kuitenkin frankkisotia. Nämä voittivat kuitenkin burgundien sotajoukot ja mestasivat Sigismundin vuonna 524. Paavi teki hänestä pyhimyksen.
Tämän jälkeen Burgundiasta tuli osa keskimmäistä frankkivaltiota ja alueen hallitsijat olivat aluksi merovingeja ja sitten kapetingeja kunnes vuonna 933 alue jälleen itsenäistyi omaksi kuningaskunnakseen. Puhutaankin Arelaten kuningaskunnasta, jonka sijainti oli hiukan edellistä etelämpänä pääkaupunkinaan Arles.


Vuonna 1032 Burgundyn kuningaskunta liitettiin Pyhään Roomalaiseen keisarikuntaan. Keisarina tuolloin oli Saalilaiseen dynastiaan kuuluva Konrad II.

Frankkien ja burgundien sekoittuminen keskenään alkoi viimeistään puolitoista tuhatta vuotta sitten jolloin burgundien kerrotaan muuttaneen frankkien maille. Frankkien alkuperästä kerrotaan miten tämä suuri "germaaninen heimo" ilmestyi Gallian koillisrajalle ( = Rein-joki) 200-luvulla, siis samaan aikaan kuin burgunditkin sinne (!?). Mutta frankit osataankin heti jakaa kahteen eri heimoon, saalilaisiin ja ripuaarisiin frankkeihin. Tosin heihin jotkut tutkijat lukevat myös khateiksi nimitetyn kansan. Saalilaisten frankkien sanotaan tunkeutuneen ensin 300-luvulla nykyisen Belgian seudulle ja sieltä sata vuotta myöhemmin Ranskaan. Aetiuksen kerrotaan pakottaneen nämä frankit samalla tavalla kuin burgunditkin liittolaisiksi Rooman armeijaan vuonna 432.

Kun nyt sitten verrataan vaikkapa vain yllä olevan ( saksankielisen wikipedian kuva) kartan burgundien lähtöaluetta heidän tuloalueeseensa, syntyy ongelma siitä miten noin neljänkymmenen kilometrin pituiselta ja parikymmentä levyiseltä ( = n. 800km2 ) alueelta putkahtaa esiin yhtäkkiä kansa ja varsinkin sotajoukko, joka valtaa huomattavasti aikaisempaa väkirikkaammilta tienoilta tuhansia kertoja suuremman valtakunnan. Samantapainen ongelma koskee kaikkia yllä olevassa kartassa mainittuja "germaanisia kansoja" sekä niitä joita tuohon karttaan ei ole mahtunut mutta väitetään olevan kotoisin juuri samoilta alueilta.